Kevään merkit

Kyllä sieltä jotain nousee ylös. Pitäisi niin tehdä tolle kukkapenkille jotain, se on niin epämääräinen räpellys vailla suunnittelua.

Viime vuoden lyhtykoisot ovat muumioituneet hauskan pitsimäisesti.

Pelättiin, että mummon vanhat lumikellot hävisivät pihan muokkauksen yhteydessä, mutta kyllä sieltä on sitkeästi noussut muutamia kukkia jo parin kevään ajan.

Selkein kevään merkki on, että Valmalla on enemmän auringonottopaikkoja ja koiruus myöskin viihtyy pihalla enemmän kuin kaksi sekuntia.

Alvar Aaltoa etsiessä

Tähän väliin kuulumisia työrintamalta. Tämä viikko on mennyt Muuramessa reissutöissä. Muuramen kirkon kunnostus on ollut suunnitteilla jo monta vuotta ja nyt teemme kollegani Oiniksen kanssa hieman jatkotutkimusta jo aiemmin tehtyyn väritystutkimukseen. Tiivistetysti viikko onkin kulunut tehden uusia isompia maalipintojen avauksia ja oikeita sävyjä etsiessä. Ensi viikolla tehdäänkin sitten vanhoista sävyistä värimalleja.

Muuramen kirkko on valmistunut 1926-1929 ja onkin aika epätyypillistä Alvaria. 20-luvun klassisismille tyypillisesti kirkossa on käytetty voimakkaita sävyjä, kuten syvää tumman sinistä, mustaa, harmaata ja ruosteenpunaruskeaa. Tehtävännämme oli selvittää onko kirkossa toteutettu kaikki Alvar Aallon alkuperäisessä suunnitelmassa olleet sävyt ja hahmottaa kokonaiskuvaa kirkon interiööristä. Kirkosta tulee kunnostamisen jälkeen todella erinäköinen verrattuna nykyiseen värimaailmaan ja herättää varmasti tunteita moneen suuntaan. Henkilökohtaisesti arvostan Alvaria suuresti arkkitehtinä, vaikka hänen funkkis-tyylinsä ei olekaan ikinä kolahtanut minuun. Mutta tämä kyseinen kohde teki poikkeuksen totaalisesti erilaisella värimaailmallaan, joten ehkä voin fanittaa Alvaria hitusen enemmän tämän jälkeen. ;) 

Viimeisessä kuvassa jo kotimatkalla upeissa maisemissa.

Ystävällä kylässä

Vietimme viime viikonlopun Serkkukullan kanssa Lokalahdella ystävämme Pyllikin luona. Kyläilyä on suunniteltu jo viime syksystä asti, mutta aina on tullut jokin este. Mutta nyt pääsimme nauttimaan vanhan maalaistalon rauhallisesta tunnelmasta ja Pyllikin lihapadoista. Lauantaina naistenpäivää ja Serkkukullan synttäreitä vietettiin KOKONAISTA kalkkunaa syöden ja jälkkäriksi oli tyrnijuustokakkua. Illalla kävimme vielä naisten kesken Uudenkaupungin ravintola Kahvelissa nauttimassa jo viime kesänä ihastuttaneet Akka-pitsat. :) Joten hyvin tuli ainakin syötyä. Kummipoikani piti meidät kiireisenä, koska oli odottanut meitä kovasti kylään ja osasi ottaa vieraista kaiken irti. 

Pyllikki esitteli myös tulevia remonttisuunnitelmia. Kylppäri ja sauna olikin jo ehditty remontoida ulkorakennukseen talven aikana. Heillä on remonttisuunnittelussa mukana vanhan kunnostukseen erikoistunut arkkitehti, jotta vältyttäisiin huonoilta ratkaisuilta ja saataisiin jo alusta asti järkevä suunnitelma toteutettavaksi. Ihanaa, kun talon kunnostamisessa aiotaan todellakin kunnioittaa vanhaa. Karvat nousevat aina pystyyn, kun jossain sisustuslehdessä puhutaan, että kunnostimme tämän vanhan talon vanhaa kunnioittaen ja kuitenkin talossa on tehty radikaaleja muutoksia vanhaan pohjakuvaan nähden, koko talo on vuorattu valkoisella maalilla ja vanhat pinkopahvit ja tapetit revitty alas, jotta saadaan hirsiseinä näkyviin, kun se on niin ihqun näköinen. No joo, onhan hirsiseinä kaunis, mutta ei silloin pidä puhua vanhan kunnioittamisesta, jos kaikki historia on revitty alas seiniltä niitä sen kummemmin dokumentoimatta ja jättää hirsiseinä näkyviin, jota ei ole mahdollisesti koskaan aiemminkaan tehty. No nämä on näitä ikuisuus kysymyksiä, mitä vanhassa talossa saa tehdä ja mitä ei. Saako vanhan talon sisustukseen tuoda oman ajan kerroksellisuutta, koska onhan aiemminkin niin tehty vai pitäiskö kaikki palauttaa puritaanisesti alkuperäisasuunsa. Asiasta voi varmasti käydä loputonta taistoa.

 Kevät tulee, ihanaa!

Heti kohta valmis

Aika on hurahtanut niin nopeaan, etten ole ehtinyt edes bloggaamaan vähään aikaan. Mummolan raksa valmistuu käsiin. Uuden työharjoittelin kanssa askarreltu verstaalla kovaa kyytiä tai siis ainakin hän askartelee kovaa kyytiä ja minä vaan ressaan työressejä. Hänellä alkaakin olemaan harjoittelu näyttöä vailla valmis. Edellinen pajaorjani suoriutui loistavasti näytöstä, mikäs heillä, kun innolla tekevät. :) Ressaan myös hieman, että koulutyöt junnaa paikoillaan, keksin aina parempaa tekemistä kuin koulutehtävät. No, mutta nämä ovat olleet hyvää stressiä, sellaista johonkin valmistavaa sähellystä, joten innolla kevättä kohti. 

Tässä parit kuvat raksalta. Sehän oikeastaan on jo valmis, mitä nyt autotalli pitäisi maalata ja saunan lauteet vahata. Mutta muuten ovat listat paikoillaan, sähköt ja valaisimet toimii, vettä tulee sieltä mistä pitääkin jne. Laitan myöhemmin kuvia grand-möhkäleen eli takka-leivinuuni-puuhella-härdellin pinnoittamisesta ja muistakin jutuista, koska niitä on PALJON. :)

Testasin olohuoneen kattopalkkiin Liberonin patina-aineen. Vaha on helppo käyttää ja saa helposti tasaista jälkeä. Sävy on todella kaunis, hieman tumman tammen oloinen. Aine sopisi paremmin varmasti vanhoihin palkkeihin, joihin se on tarkoitettukin, jotka ovat rosoisia ja epätasaisia sävyltään, koska noin sileään pintaan saman näköisen pinnan olisi tehnyt ihan normi vahalla. Mutta mielenkiintoinen oli testata ja palkista tuli juuri niin hieno kuin ajattelinkin. 

Ihmettelin aluksi miksi näkyvään kattopalkkiin on pitänyt jättää rumat urat näkyviin. Kiristysmutteritkaan eivät nyt kauheasti silmää hivellyt. Mutta nyt ne erottuvat mielestäni vähemmän, kun ovat noinkin tummat. Kaveriksi tummalle palkille tulee Ihanan miehen anopille lahjaksi askartelema valaisin, josta myöhemmin lisää, kunhan saadaan komeus kattoon kiinni (painaa nimittäin melkoisesti). Ja nuo liesisaarekkeen koristetiiletkin sopivat aika kivasti tumman palkin kanssa.

Keväistä maaliskuun alkua kaikille!! :)