Martta yllätti ja pyöräytti 6 pientä porsasta alkuviikosta! Ne, jotka eivät jo tiedä niin, hyvää päivää vaan, olen todellakin villisikafarmari. ;) Meidän tilalla on kasvatettu villisikoja 90-luvun alusta eli siitä asti, kun villisikoja sai alkaa tarhaamaan Suomessa. Niihin aikoihin Elimäelle toimi jopa kolme villisian kasvattajaa, joten tämä oli oikein villisikapitäjä. Kaksi muuta kasvattajaa ovat jo lopettaneet toimintansa, mutta meillä kasvatus on ollut vain pienimuotoista harrastustoimintaa, joten possuja kasvatetaan edelleenkin. Parhaimmillaan tarhassa tepsutteli noin 40 possuja ja viime vuosina paljon vähemmän. Tilan sukupolvenvaihdoksen myötä suunnittelimme, että kantaa voisi pikkuhiljaa alkaa kasvattamaan ja sitten saisi lihaa taas myyntiinkin asti. Kantaa piti kuitenkin pienentää ennen joulua, kun tarhaan tehtiin remonttia ja samalla sikakantaa uudistettaisiin, joten jäljelle jätettiin vain Herra Aatu ja yksi emakko, Martta kolmen viime keväisen porsaan kanssa. Yksi porsaista lopettiin vähän aikaa sitten sairauden takia. Jäljellä ovat siis Mortti ja Vertti. Suunnittelimme, että jos nyt keväällä olisi jo hankkinut lisää emakkoja tarhaan, mutta uudet porsaat hieman sekoittavat tilannetta.
Etsi kuvasta 6 pientä porsasta. :) Tuo mörökölli tuolla koivujen takana on Herra Aatu.
Martan possut olivat hieman yllätys, koska emakko ei näyttänyt kantavalta. Mutta 6 porsasta on enemmän kuin tervetulleita. Viime vuosien pahnueet ovat olleet todella pieniä ja nyt varmaankin muiden sikojen poisto tarhasta auttoi pahnueen suuruuteen. Toivotaan, että kaikki porsaat jäävät henkiin. Kirjoittelen joskus myöhemmin lisää possujen tarhauksesta ja muutenkin niiden touhuista. Ja lisää kuvia tulee heti, kun Martta päättää, että muutkin saavat nähdä possut kuin hän itse.
Kuvassa Mortti ja Vertti
Erehdyin nimeämään nykyiset siat, vaikka tiedän ettei se ole hyvä idea siinä vaiheessa, kun joulu lähestyy ja kinkkua pitäisi saada pöytään. Muistan nuoruudestani syöttövasikan, jota hoidin tallissani. Sinä päivänä, kun ruuaksi olikin Jönssiä, niin jäi kyllä syömättä. Mutta nyt, kun sikoja on vähän niin ne oli helppo nimetä. Aiemmin vain pääkarju on ollut nimetty.
Kuvassa hieman esimakua pikkupossujen söpöydestä aiemmilta vuosilta. Eläinvauvat ovat kyllä maailman ihanin asia. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti