Tein tänään pyöräretken veljentyttöni kanssa kissanpentuja katsomaan. Olen jo pitkään haaveillut hiirikissasta, pelkästään viime syksyn ja talven aikana keittiön tiskikaapin lossasta napattiin 25 hiirtä ja peltomyyrää. Noin viikko sitten oli neljä pientä kissanpentua syntynyt tuttavamme navettaan ja niille etsitään kotia. Sain Ihanan miehen jo suostuteltua, että pieni karvapallero voisi muuttaa meille.
Vaikea valita noista ihanuuksista. Joko tuo tummanharmaa tai kilpikonnan värinen tai tai tai...
Kotimatkalla kuulimme pusikosta määkimistä. Lampaita! Eikun vuohia!
Veljentyttö oli, että Missä, en näe mitään? Sanoin, että käydäänpäs kysymässä voiko niitä mennä katsomaan. Siellä olikin kaksi ihan pientä kiliä ja hienoja maatiaiskanoja ja kukko. Tuli taas kova hinku hankkia kanoja. Voi tätä orastavaa eläintarhakuumetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti