torstai 25. syyskuuta 2014

The Kaappi


Viimeeksi, kun kävin Pyllikin luona Lokalahdella pinkopahvittamassa, toin mukanani Uudestakaupungista kesällä ostamani vaatekaapin, josta mainitsin aiemmin täällä. Olen jo jonkin aikaa haeskellut vanhaa vaatekaappia vieras/Pinjan huoneen lastulevykaapin tilalle. Yleensä kaapit ovat olleet liian kalliita tai lipeäpesulla tai valkoisella maalilla pilattuja, joten tähän kaappiin törmätessäni ei kauaa tarvinnut miettiä. Kaappi oli todella edullinen, siis todella ja siinä oli vielä alkuperäinen pintakäsittelykin, kaunis ootrattu pinta tallessa. 





Kulmakoristeista joku on joskus sahannut palat pois. :(


Vähän se oli kärsinyt, mutta ei se tietenkään minua haitannut. Mitä kuluneempi ja patinoituneempi, sen parempi. Pari listaa siitä puuttuu, se on hieman lohkeillut jostain kohdin ja toisen takajalan jouduin uusimaan, koska oli niin mujuksi mädäntynyt. Mutta muuten kaipaa vain pesua ja elvyttämistä. Ulkopinnan sainkin jo pestyä ja testasin hieman elvyttämistä yläkoristeeseen. 






Sisäpuolella on hieno, puinen kääntyvä vaateteline ja toisella puolella on hyllytasot, joita pitää tehdä pari lisää. Kuvassa hyllyt on irrotettu, koska kaappi on elänyt niin paljon, että hyllylevyt ovat jääneet liian lyhyiksi. Minulla on nyt pari viikkoa vertsaalla apunani TET- jaksoa suorittamassa oleva kummipoikani, joten tänään nakitin hänet kylmästi pesemään kaapin sisäpuolen. Orjatyövoima on parasta. Hän on todella pedantti ja pikkutarkka, joten hänestä on hyvin apua verstashommissa. 



Kaapin osto aiheutti remppavimman, koska vanha purettava kaappi jättää taaksensa rempattavaa pintaa, joten nyt on jo uusi lattia tilauksessa. Katsotaan nyt miten tämä remppa leviää käsiin. 

Sateista oikean syksyn alkamista kaikille!
Nyt jo palelee vietävästi ja flunssa yrittää puskea esiin, yäk..

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Hilma Möttönen ja räsymatot



Nyt se minun haaveilemana kissanpentu on asustanut meillä jo melkein kaksi viikkoa. Saanko esitellä: Hilma Möttönen. 
Tuo kunnon karvapallo on vienyt meidän kaikkien sydämen. Jopa pikkuhiljaa myös koirien. Vanhin koiramme, rotikka Pinja on ollut vielä sitä mieltä, että Möttösestä saisi kunnon suupalan, mutta on onneksi niin vanha ja väsynyt ettei jaksa tehdä asian eteen mitään. Bostoni Valma ei oikein vielä tiedä onko pienempi ja söpömpi otus hyvä vai huono asia, mutta eiköhän hän viimeistään talvipakkasilla tajua, että karvapallosta saa hyvän lämmittävän kaverin. Labradori Hallaa kiinnostaisi aivan mielettömästi kyseinen kaveri, mutta pelkää ajoittain sähisevää pölypalloa liikaa. Hilmalla on työhuoneessa oma buduaari, jonne eivät koirat pääse, mutta kovasti hän jo seikkailee pitkin taloa. Koirat ovat jo tottuneet, että jostain kulman takaa saattaa ilmaantua hiippaileva pölypallo. 



Ensi kohtaamisia Hallan kanssa. Ihme kyllä, koirat eivät ole kertaakaan saaneet kynsistä. Luulin, että koiriin tottumiseen menee kauemminkin, mutta Hilma on vähän turhan rohkeakin, joten lattialla makaavien koirien ohi on jo ihan luonteva puikkelehtiä. Yllätyin myös navetassa kasvaneen pennun sisäsiisteydestä, kaikki tarpeet ovat menneet suoraan hiekkalaatikkoon. 





Tässä yksi syy, miksi kissa oli pakko saada. Liitutaululla on viimeisen viiden talvikauden saldo keittiön tiskiallaskaapin hiirenlossista saaduista hiiristä. Viime talvena saatiin huiput 25 koti- ja metsähiirtä sekä metsämyyrää! Hilma on nyt jo aikamoinen peto, joten odotukset ovat kovat, että lossasaldo pienenisi.


Kun tajusin, että kissanpentu on sisäsiistimpi kuin mielenosoitus-kusia tekevä bostonimme, päätin aloittaa syyskauden ja laittaa puhtaat räsymatot lattialle. Räsymatot sopivat mielestäni mainiosti tänne mummola-tyyliseen kotiimme. Nämäkin matot taitavat kaikki olla talon entisen asukkaan, Elsa-mummoni kutomia. Hänellä oli alakerrassa omat kangaspuut, joita pääsin itsekin pienenä tyttönä testaamaan. Parasta perintöä <3




torstai 4. syyskuuta 2014

Antiikki ja taide-lehdessä


Antiikki ja taide-lehti halusi tehdä jutun yrityksestäni, Restaurointipaja Fenixistä ja siitä, mitä kaikkea yritykseni tarjoaakaan asiakkailleen. Jutusta tuli mukava muutaman sivun yritysesittely ja mukana myös linssilude, Valma. Joten mars lehtipisteelle ostamaan uusin Antiikki ja taide. :)




keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Pinko & Pahvi


Olin koko viime viikon länsirannikolla ystäväni Pyllikin luona, jossa jo aiemmin kesällä lomailimme. Nyt kyseessä olikin ihan työkeikka. Heidän vanhan hirsitalon tuparemontti oli edennyt siihen pisteeseen, että pahvittajaa kaivattiin. Olin jo aiemmin lupautunut heidän avukseen ja nyt sitä sitten mentiin. Tupa on noin 40 neliötä, seiniin tuli puolipaneeli helmiponttipaneelista ja yläosaan pinkopahvi ja tapetti. Katto pahvitettiin ja maalattiin. Katossa oli aiemmin kaksi paksua pahvikerrosta ja niiden alta löytyi mustaakin mustempi vanha katto. Liekö joskus ammoisina aikoina ollut savupirtti, sen verran komeasti olivat laudat ja palkit mustuneet.


Voisin myöhemmin tehdä päivityksen remontin eri vaiheista, Pyllikiltä löytyy ainakin iso kasa kuvia aiheesta. Talo on niin ison mylläyksen keskellä, että toivotan vaan voimia ja jaksamista uudelle isäntäparille vuosiksi eteenpäin. Sitä kun vanhan talon kanssa tarvitaan.


Jätesäkitettynä on uusi vessa/suihku, joka on tehty vanhaan vaatekomeroon. Tuvan nurkasta (ks. ylempi kuva) on purettu pois 70-luvulla tehty kylppäri, joten nyt tupa on alkuperäisessä koossa. 



Kattopalkissa näkyy kaiverrettu kukkakuvio.



Följarissa näkyy vanhoja tapettikerroksia. Emännällä on tapeteista näytteet tallella niin ne voi myöhemmin säilöä talokirjaan talteen.



Kattopahveja vettymässä muovin alla.


Käytin pinkopahvittamisessa ensimmäistä kertaa niittejä. Hyvin vaikutti pysyvän, varsinkin seinässä kun oli hyvä pohja alla ja kunhan vasaralla vielä naputteli tiukemmin, jos sattui jäämään hieman koholleen. Täytyy joskus testata vielä paineilmanaulain. Niitit nopeuttavat hommaa huomattavasti ja sopivat ainakin tälläisiin ei-museokohteisiin. Katossa käytin sekatekniikkaa ja siellä on niittejä ja nupeja sulassa sovussa. Katon pahvittamisessa minulla oli apulaisena Seilorin sisko, joka sattui juuri sopivasti olevan kesälomalla. 



Kattoon oli valmiiksi löyty raakalaudasta holkkalista, jonka paperoin kattopahvilla peittäen samalla nupinauhat seinän ja katon puolelta.



Ja vettä tuli kuin aisaa koko viikon. Hyvä niin, pysyi ilmankosteus ainakin sopivana pahvittamiseen.



Remppamiehet ehtivät asentaa jo alakaapistot keittiöönkin. Keittiökalusteet tulivat JUVI-Productionilta ja ovat täyspuuta. Tykkään :)






Ainut mikä hieman takkusi oli kattopalkkien pahvitus, koska ne eivät olleet mihinkään suuntaan suorat, eikä niitä haluttu alkaa oikaisemaan. Mutta ehkä pieni ruttuisuus hyväksytään vanhan talon kohdalla. 



Katon maalasin valkoisella matta pellavaöljymaalilla, jonka sävy oli mukavan pehmeä verrattuna esim. pahvin kovaan valkoiseen sävyyn. Maalilla oli helpompi maalata kuin tavallisella pellavaöljymaalilla, mutta se kuivuu myös nopeammin, joten ison katon kanssa saa olla ripeä.


Kattomaali kuivuneena pintana.


Aamuisia peltovierailijoita.



Pyllikki löysi tuvan tapetiksi Antiikkiverstas Wilman sivuilta nästgårds-sinisen tapetin, joka on painettu vanhalla liimaväritekniikalla muovipinnoittamattomalle paperille. Todella kaunis tapetti, tosin hieman vaativa tapetoida, koska liimaväri ei siedä yhtään kosteutta, joten liisteriä ei saa joutua tapetin väärällä puolelle. 
Pinkopahvin tapetoinnissa on myös hyvä olla apulainen mukana, joka liisteröi sitä tahtia kun toinen laittaa vuotia seinään. Normaalisti tapetin annetaan vettyä, mutta pinkopahvipohjalle se laitetaankin heti liisteröinnin jälkeen, jolloin pahvi ja tapetti saavat vettyä ja kuivua yhtämatkaa.




Tapetista leikataan toinen sivu pois sen mukaan kumpaan suuntaan tapetoidaan eli aina valosta pois päin. Pahvipohjalle tapetti kannattaa aina laittaa limisaumaan, kuten vanhanmalliset tapetit melkein aina tulevatkin.







Tapetti loppui ikävästi kesken, kun Seilori ei ollut muistanut laskea kuviokohdistuksiin menevää menekkiä mukaan laskuihin. Mutta menen jatkamaan tapetointia vielä viikon lopulla samalla kun käyn juhlimassa pikkutytön ristiäisiä. Puolipaneeli maalataan vielä myöhemmin tapetin pohjasävyn mukaisella sävyllä.



Sain myös kukkalähetyksen keskellä viikkoa Ihanalta mieheltä meidän hääpäivän kunniaksi. :) 
Sunnuntaina olinkin työviikon jälkeen niin poikki, että kävin vain pyörähtämässä Loviisan Wanhojen talojen päivillä ja niin väsynyt, etten jaksanut ottaa edes kuvia, mutta niitä taitaa löytyä hyvinkin monen blogista. Hyvää syyskuun alkua kaikille!