sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Hilma Möttönen ja räsymatot



Nyt se minun haaveilemana kissanpentu on asustanut meillä jo melkein kaksi viikkoa. Saanko esitellä: Hilma Möttönen. 
Tuo kunnon karvapallo on vienyt meidän kaikkien sydämen. Jopa pikkuhiljaa myös koirien. Vanhin koiramme, rotikka Pinja on ollut vielä sitä mieltä, että Möttösestä saisi kunnon suupalan, mutta on onneksi niin vanha ja väsynyt ettei jaksa tehdä asian eteen mitään. Bostoni Valma ei oikein vielä tiedä onko pienempi ja söpömpi otus hyvä vai huono asia, mutta eiköhän hän viimeistään talvipakkasilla tajua, että karvapallosta saa hyvän lämmittävän kaverin. Labradori Hallaa kiinnostaisi aivan mielettömästi kyseinen kaveri, mutta pelkää ajoittain sähisevää pölypalloa liikaa. Hilmalla on työhuoneessa oma buduaari, jonne eivät koirat pääse, mutta kovasti hän jo seikkailee pitkin taloa. Koirat ovat jo tottuneet, että jostain kulman takaa saattaa ilmaantua hiippaileva pölypallo. 



Ensi kohtaamisia Hallan kanssa. Ihme kyllä, koirat eivät ole kertaakaan saaneet kynsistä. Luulin, että koiriin tottumiseen menee kauemminkin, mutta Hilma on vähän turhan rohkeakin, joten lattialla makaavien koirien ohi on jo ihan luonteva puikkelehtiä. Yllätyin myös navetassa kasvaneen pennun sisäsiisteydestä, kaikki tarpeet ovat menneet suoraan hiekkalaatikkoon. 





Tässä yksi syy, miksi kissa oli pakko saada. Liitutaululla on viimeisen viiden talvikauden saldo keittiön tiskiallaskaapin hiirenlossista saaduista hiiristä. Viime talvena saatiin huiput 25 koti- ja metsähiirtä sekä metsämyyrää! Hilma on nyt jo aikamoinen peto, joten odotukset ovat kovat, että lossasaldo pienenisi.


Kun tajusin, että kissanpentu on sisäsiistimpi kuin mielenosoitus-kusia tekevä bostonimme, päätin aloittaa syyskauden ja laittaa puhtaat räsymatot lattialle. Räsymatot sopivat mielestäni mainiosti tänne mummola-tyyliseen kotiimme. Nämäkin matot taitavat kaikki olla talon entisen asukkaan, Elsa-mummoni kutomia. Hänellä oli alakerrassa omat kangaspuut, joita pääsin itsekin pienenä tyttönä testaamaan. Parasta perintöä <3




2 kommenttia:

  1. Voi ei apua mikä karvataapero! Ja kyllä ne koirat oppii, viimeistään kynnen kuvat kirsussa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. ;) Hilma on aika rohkea pölypallo, joten nyt jo mahdutaan kaikki samalle sohvalle, paitsi vanha ja kärttyisä Pinja-mummeli, joka on ehkä liian vanha oppimaan uusia temppuja :)

      Poista