torstai 19. helmikuuta 2015

Kustom Kulture Show 2015


Viime lauantaina pyörähdettiin isolle kirkolle Ihanan miehen ja Päähamsterin kanssa. Kohteena oli Kaapelitehtaalla järjestettävä Kustom Kulture Show, mutta sitä ennen kävimme tonkimassa Jätkäsaaressa sijaitsevaa Weird Antiques- liikettä, klik. Olen käynyt kyseissä paikassa kerran aiemminkin ja liike on todellakin vierailun arvoinen. Paikasta löytyy kaikkea mahdollista hirvenpäästä vanhoihin peltipurkkeihin ja polkuautoista oikeisiin prätkiin. Eli kaikkea ihanaa, outoa, vanhaa roinaa ja sitä on paljon. Jätkäsaareen on alkanut hyvin keskittyä muitakin vintagekauppoja ja ne löytyvät helposti kaikki samasta rakennuksesta.



Tuo polkupyörä oli todella hieno, osaisikohan tuollaisella ajaa. Se oli kylläkin juuri myyty museon kokoelmiin.


        

Kustom Kulture Showssa tuli käytyä nyt ensimmäistä kertaa. Tämä miesten käsityö-messuiksikin kutsuttu tapahtuma on tiivis, mutta käymisen arvoinen tapahtuma, jos on yhtään kiinnostunut vanhoista autoista, prätkistä, kustom kulttuuri taiteesta ja käsitöistä, tatuoinneista ja jne.





Tuossa kuvassa (pahoitteluni epätarkka kuva, kun en jaksanut panostaa kuvaukseen, vaan räiskin menemään) näkyy sitä pinstriping-maalausta, josta jupisin jo syksyllä lahden näyttelyn jälkeen. Valaistukseksi joillekin, koska ainakin osalle tutuistani tämä käsite oli outo, kun kerroin, että osallistuin sunnuntaina pinstriping workshopiin kyseisessä tapahtumassa.



Aivan käsittämättömän taitavaa kynäruiskumaalausta, vau.



Taiteilijoita oli messuilla paljon, ihan ulkomaita myöden. Löytyi pinstraippaajia, kynäruiskumaalareita, nahkatöiden tekijöitä, tiki-veistäjiä, tatuoijia ja pienoismallien tekijöitä. Tässä jenkkiläinen Jeral Tidwell, jolla oli hienoja töitä esillä.



Tässä, myöskin jenkkiläinen David Lozeau, joka tekee mm. day of the dead- taidetta. Oli hienoa seurata heidän työskentelyä, ei paljoa tuijottavat ihmiset heitä häirinneet.


Osallistuin siis Kustom Kulture Showssa Pinstriping Finlandin, klik! järjestämään pinstriping workshopiin. Noin kolmen tunnin intensiivikurssi järjestettiin molempina päivinä messujen aikana ja sain itseni mahdutettua sunnuntain kurssille. Kurssia piti taitava Hannu Nivala ja osallistujamäärä oli hyvin pieni, meitäkin oli vain neljä, jotta opetus olisi mahdollisimman kädestä pitäen meininkiä. Osallistuminen ei edellyttänyt aiempaa kokemusta straippaamisesta ja kurssi alkoikin ihan materiaalien ja välineiden läpikäymisellä. Mikäs siinä oli kuunnellessa osaavaa esittelyä maalikemiasta samalla, kun sermin toiselta puolelta kuului iloinen tatuointikoneen surina ja taustalla soi leppoisaa rokkia. 



Kun straippaukseen käytettävä 1 shot-maali ja kaikki ne ihanat oravan- ja näädänkarva-siveltimet oli läpikäyty, aloitettiin tositoimet ja harjoiteltiin suoran viivan vetoa ja kaarevien viivojen tekoa. Olen hieman harjoitellut kotona Pekka Mannermaan kirja kädessä perusjuttuja, mutta kurssi oli mielestäni todella tarpeen. Sitähän saattaa vaikka kuinka pitkään tehdä väärällä tekniikalla ja ihmetellä, että miksi tästä ei tule mitään. Nyt Hannu sanoi heti, jos sivellin oli väärässä asennossa tai ote väärä ja antoi muutenkin kullan arvoisia vinkkejä. Ehdimme vielä lopuksi tehdä "päättötyön", jossa maalasimme paneelille oma valintaisen straippikuvion. Harjoittelimme siinä samalla tekemään symmetristä kuviota, kuva siitä tuossa ylempänä. Ihan lähikuvaa en kehdannut siitä ottaa, kun osa viivoista on aika suttua. Mutta siitä tuli tuollainen herkkis-kuva. ;)

Pinstriping-maalaus on todella vaativaa ja se vaatii todella vakaata kättä, liikkeen ja siveltimen hallintaa. Joten harjoitusta tarvitaan todella paljon, ehkä noin 500 viivan jälkeen alkaa tulla jo jotain rutiinia. Mutta pirun kivaa se on ja nyt vaan kotona paljon harjoitusta, että kehtaan joskus sotkea vaikka jonkun ajoneuvon tai prätkäkypärän. Kiitos vaan hienosta kurssista Pinstriping Finland. 

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kymenlaakson rakennusperinneyhdistys Iisakki

Olemme saaneet hyvällä porukalla kasaan hienon uuden yhdistyksen, nimeltä Kymenlaakson rakennusperinneyhdistys Iisakki ja viimein saimme viralliset yhdistyksen rekisteröintipaperit hyväksyttyinä takaisin, joten nyt alkaa mainostaminen.



Tässä hieman Iisakin sivuiltakin, klik! löytyvää tietoa ja mainosta yhdistyksen toiminnasta ja periaatteista.

Kymenlaakson rakennusperinneyhdistys Iisakin tarkoituksena on vaalia ja tehdä tunnetuksi kymenlaaksolaista rakennusperinnettä. Iisakki saattaa yhteen vanhojen rakennusten omistajat ja ystävät, asiantuntijat sekä alalla toimivat käsityöläiset. Jäsenyys ei velvoita omistamaan omaa satavuotista elotupaa, kiinnostus riittää. 
Yhdistyksen toiminta-alue ei rajoitu tiukasti maakunnan rajoihin vaan elää sopivasti.

Yhdistys tulee järjestämään tapahtumia ja retkiä sekä pyrkii edesauttamaan rakennusosien ja materiaalien kierrätystä tiedotus- ja neuvontatoiminnan avulla.
Iisakki haluaa herättää ihmiset näkemään vanhat hienot talot ympärillämme. Kymenlaaksossa on monta taloa, joista soisi pidettävän hyvää huolta. Vanhan talon hoitaminen ei ole välttämättä kallista tai vaikeaa. Kuka tahansa osaa korjata, kunhan on aikaa ja oikeat perustiedot.

Yhdistyksen ensimmäinen virallinen tapahtuma, Iisakin kevätpäivä järjestetään Kouvolassa 7.3 lauantaina, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun tiloissa. Luvassa on ilmaisia luentoja ja mahdollisuus kuulla lisää yhdistyksestä. Linkissä on juliste tapahtumasta, klik! Samat tiedot löytyvät myös Iisakin sivuilta ajankohtaista osiosta. Kesällä Iisakki järjestää, jo viime vuonnakin pidetyn Kymenlaakson  perinnerakentamispäivän, joten kaikkea kivaa ohjelmaa on tiedossa jatkossa. 


Joten kaikki vanhojen rakennusten rakastajat liittymään mukaan, niin saadaan perinnerakentamista tunnetuksi. :)

torstai 12. helmikuuta 2015

Ashtangajoogaa

Tähän väliin näköjään humpsahti pieni bloggaustauko. On ollut kaikenlaista pohdittavaa ja jonkinlainen writer´s block blogin suhteen. Mutta eiköhän se tästä taas käynnisty vähitellen.


Puhuin tuossa loppiaisena siitä, että ilmoittauduin eräälle kurssille. Sain viimein aikaiseksi aloittaa astangajoogan uudelleen. Minulla oli varmaan puolentoista vuoden tauko siitä ja kaikesta mahdollisesta liikunnasta. Koko ajan harmitti, että astangan kanssa tuli tauko, mutta en vain saanut aloitetuksi uudelleen. Koko ajan kynnys palata salille kasvoi, enkä saanut kotonakaan aikaiseksi tehtyä harjoitusta. Joten nyt päätin, että helpoin tapa jatkaa, on aloittaa alusta. Ilmoittauduin siis Magnus Appelbergin tammikuun loppupuolella pitämälle alkeiskurssille hakeakseni vähän fiiliksiä ja helppoa aloitusta takasin lajin pariin. Magnuksen kursseilla olen ollut aiemminkin ja hän jos mikä on loistava henkilö tuomaan positiivista energiaa ja iloa lajin harjoitteluun. Astangahan on siitä hauska laji, että vaikka olisit kuinka pitkällä ja tulee taukoa, niin ei voi jatkaa siitä mihin jäi, vaan on palattava harjoituksessa paljon taaksepäin. Tämä laji on kyllä tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen ja se tuntuu niin omalta, että toivon, ettei minulle enää ikinä tule näin pitkää taukoa siitä.


Miksi astanga on sitten niin mainio laji? Pidän siitä, että se ei ole mitään peruskuntosalien tarjoamaa kehonhuolto/venyttely-joogaa, vaan vähän enemmän ja ihan oma lajinsa. Astangassa harjoitus tehdään hengityksen tahdissa ja liikesarjat toistuvat aina samanlaisina, tosin liikkeitä eli asanoita tulee aina lisää sitä mukaa kun edistyy harjoituksessansa. Se on joogamuodoista fyysisin ja rankin, joten jos jollain on mielikuva, että joogassa vain istutaan lootusasennossa ja meditoidaan, niin tervetuloa kokeilemaan astangaa. Jos on tälläinen perusjäykkä, vähän liikuntaa harrastava köntys, niin takaan, että hiki lentää. Siitä saatu olotila on ihan jotain muuta, kuin muusta liikunnasta saatu (joku voi tosin väittää muuta, mutta ainakin omasta mielestäni on näin), piis änd laav, kuten Magnus sanoisi. Tosin laji soveltuisi hyvin myös paljon liikkuville ja esim. punttitreeniä tahkoville, tuomaan lisää joustavuutta ja liikkuvuutta kehoon. Itselleni tämä toimii paremmin toisin päin, teen joogaa, jossa haluan edistyä, joten saatan aloittaa sen takia muiden lajien harrastamisen, jotta saisin lisää voimaa ja kestävyyttä tähän lajiin. Nytkin olen huomaamattani alkanut kotona tekemään lankkua, että löytäisin vatsalihakseni jostain rasvan alta, jotta myöhemmin eteentuleva päälläseisonta-asana onnistuisi. Ilman vatsalihaksia sinne ei todellakaan nousta.
















Kuvissa pari lempiasanaani, sarvangasana ja prasarita padottanasana c. En tietenkään itse näytä iiiiiihan tuolta tehdessäni niitä, mutta tuossa oikean puoleisessa asennossa roikun välillä töissä, toimii hyvin välivenytyksenä selälle ja hartioille.

Olen nyt kurssin jälkeen käynyt ohjatuilla alkeistunneilla, jotta saisin harjoitukseni hyvin käyntiin ja siirryn sitten jossain vaiheessa, kun hyvältä tuntuu (ja kun työaikataulut antavat periksi) mysore-tunneille ja toivottavasti saan kotiharjoitukset myös käyntiin. Mysore-tunnit ovat perinteistä astangaharjoitusta, joilla harjoitus tehdään itsenäisesti ja ohjaaja avustaa oppilaita yksitellen fyysisesti linjaamalla, avustamalla ja syventämällä asanoita, sekä sanallisesti neuvomalla. Tämä hieno lause suoraan Ashtanga Yoga Kouvolan sivuilta, sinne vaan kaikki kyttäämään seuraavia kursseja. Salilla on lämmin yhteishenki ja tunnelma, tykkään kovin. :) 

Eli tämän hienon lajin voi aloittaa osallistumalla viikonlopun kestävälle alkeiskurssille, jonka jälkeen voi osallistua viikkotunneille ja siitä eteenpäin harjoitellaan, harjoitellaan ja harjoitellaan. Kouvolan ashtanga jooga-salilla järjestetään monta kertaa vuodessa viikonloppukursseja, joissa on usein erikseen alkeis-, alkeisjatko- ja mysorekurssi. Monesti kurssiviikonloppuna saattaa olla myös johonkin keskittyvä teematunti, esim. lonkkien avaus. Alkeisjatkokurssin (ja miksei jopa alkeiskurssinkin) jälkeen voi osallistua noille mysorekursseille, joissa harjoitus tehdään itsenäisesti ja niistä saa sitten lisää opittavia asanoita, aina oman edistymisen mukaan. Ja ne asanat eivät kyllä lopu kesken. Astangassa tavalliset kuolevaiset harjoittavat ykkössarjaa, jonka läpitahkoamiseen saattaa tälläiseltä jäykältä joogilta mennä kymmenenkin vuotta. Joogikuolevaiset pääsevät kakkossarjaankin asti ja siitä eteenpäin en puhuisi enää kuolevaisista. ;)




Tässä kaunista ja sulavaa joogailua musavideon muodossa. Bongasin tämän ohjaajani facesivulta. Vaikuttavaa. Ehkä noin sujuvasti sitten seuraavassa elämässä. :)

Parasta tässä on tosiaan se fiilis. Olen sanonutkin joillekin, että joogan jälkeen voi hyvillä mielin mennä Prismaan pahimpaan ruuhka-aikaan ja Ei tunnu missään. Joten tätä vuotta eteenpäin hyvillä mielin ja joogaillen. 

Hyvää ystävänpäivää kaikille, jos en lauantaina ehdi postaamaan mitään. Viikonloppuna onkin tiedossa kaikkea kivaa, vanhoja autoja, prätkiä ja maalauskurssi.



Ommm vaan ja silleen...

Kaikki kuvat pöllitty netistä, paitsi ensimmäinen, joka on oma jalkaselfie ennen tuntia.