Tullaan tutuiksi

Tässä postauksessa esittelen hieman itseäni. Olen reilu kolmekymppinen haahuilua harrastava käsityöläisyrittäjä Kouvolan Elimäeltä. Täällä olen syntynyt ja kasvanut ja noin 10 vuotta sitten paluumuutin tänne takaisin Turusta, vaikka joskus vannoin, etten tänne enää ikinä tule takaisin. Mutta missä muuallakaan ihminen osaisi asua ja olla onnellinen kuin Elimäen maaseudulla. Asun mummoni ja vaarini 70-luvulla rakentamassa kodissa yhdessä aviomieheni ja karvaisten lastemme kanssa. Teimme kotitilallani sukupolvenvaihdoksen muutama vuosi sitten ja ostin tilan yhdessä pikkuveljeni kanssa vanhemmiltamme. Tilallamme on kaksi päärakennusta, joista toisessa asutaan me ja toiseen muutti pikkuveljeni vähän aikaa sitten. Hänen talonsa on meidän lapsuudenkotimme ja minun ja mieheni koti on siis vanha mummola. Vanhemmille rakennettiin pari vuotta sitten uusi koti melkein naapuriin. Siitäkin löytyy juttua täältä blogista. 

Karvalapsiimme kuuluu kolme koiraa, 12-vuotias matriarkka rotikka Pinja, 9-vuotias diiva bostonin terrieri Valma ja 4-vuotias huolestunut labradori Halla. Koiria pomottamassa on pitkäkarvainen 2-vuotias maatiaiskissa, Hilma. Tytöistä näkyy kuvia edellisessa postauksessa, jossa askartelin heille uudet pedit.

Vanhassa pihasaunasta tehdyssä kanalassa asustaa neljä iittiläiskantaista kanaa, Hellä, Lempi, Lahja ja Impi. Heitä oli komentamassa kukko Piiparinen, mutta hän kuoli talvella yllättäen, joten nyt on uusi kukko tytöille haussa. Tilallamme on kasvatettu villisikoja 90-luvulta asti. Nykyään hieman pienemmällä mittakaavalla, tarhassa temmeltää 7 possoa. En ole koira- tai kissaihminen, vaan ihan pelkästään eläinihminen. Rakastan eläimiä ylikaiken ja kutsunkin itseäni hulluksi eläinnaiseksi. 

Olen pitänyt blogia nyt muutaman vuoden eräänlaisena päiväkirjana itselleni. Sitä on ollut mukava selailla ikävinä päivinä ja huomata, että olenhan minä jotain kivaakin saanut aikaiseksi. Pidän valokuvaamisesta, niin tämä on ollut yksi kanava varastoida niitä näytille. Olen koulutukseltani maalari ja huonekalurestauroija ja minulla on ollut oma yritys, Restaurointipaja Fenix viiden vuoden ajan. En käy täällä läpi työasioitani, mutta koska myös harrastan töitäni, niin blogista löytyy aika ajoin remppailu-, rakentamis-, entisöinti- ja Diy-juttuja. Harrastelen myös käsitöitä, kotoilua, taidehömppää ja astangajoogaa, joten niistäkin saattaa tulla juttua tänne. Pidän todella paljon matkustamisesta, joten nykyään kirjoittelen matkoistani omaan reissublogiini, Elefanttikassin matkassa, joka löytyy täältä. Vanhat reissujutut löytyvät kyllä Tuleentuijottajankin blogista.

Olen aika perus-introvertti, en kovinkaan hyvä puhumaan, joten yritän pitää nämä tekstitkin suhteellisen lyhyinä ja kauniista asiaoista pitävänä visualistina keskityn enemmän noihin kuviin. En yleensä kirjoittele tänne kovinkaan syvällisiä, koska oma teksti tuntuu aina niin tahmealta, niin yritän enemmän keskittyä söpöön strömsöö-meininkiin. Luonteeltani olen melko rauhallinen ja paljon omissa oloissa viihtyvä. Innostun helposti asioista ja joudun vähän jarruttelemaan ideoitani. Olen jo oppinut laittamaan aikarajan omille visioilleni, jos kolme kuukautta jaksan intoilla asiasta, niin sitten sen saa vasta toteuttaa. Pidän suunnittelemisesta ja moni asia onkin edelleen suunnitteluvaiheessa tai todella kesken. 

Kevätkukka-terveisin toivotan uudet lukijat mukaan ja toivottavasti vanhatkin tänne löysivät. 

Muutto uuteen Starbox-blogiportaaliin

Sain tilaisuuden päästä mukaan uuteen blogiportaaliin nimeltä Starbox. Starbox on avattu viime kuun vaihteessa ja sinne on kerätty yhteen kaakkois-suomalaisia lifestyleblogeja, uusia ja vanhoja. Jos sinua kiinnostaa lifestyle-, hyvinvointi-, DIY-, koti-, ruoka-, muoti-, matkailu-, tai treeniblogit, niin sieltä löytyy mistä valita. 

Tuleentuijottajan blogi siirtyy siis uuteen osoitteeseen:

www.starbox.fi/tuleentuijottaja

Vanha blogi jää vielä olemaan tänne vanhaan osoitteeseen, koska käytän bloggeria edelleen Elefanttikassin päivittämiseen ja luen muita blogeja sen kautta, niin Tuleentuijottaja voi jäädä köllöttelemään tänne. Koko blogi-arkisto löytyy kyllä uudesta osoitteestakin. Blogin ulkonäkö ja osoite vain vaihtuu. Kestää varmaan hetki, että pääsen sinuiksi uuden blogipohjan kanssa, mutta toivottavasti kaikki löytävät sinne ja laitan myöhemmin sinne ohjeita miten sitä voi helpoiten seurata ja kommentoida. Vaihdan facebook-sivuille myös uuden osoitteen, joten sitä kautta voi edelleen seurata päivityksiä. Hieman jännää, mutta todella kivaa päästä mukaan hauskalta tuntuvaan bloggariporukkaan.

Starboxin etusivulle pääsee tästä, (klik)

Siellä voi tutustua myös muihin blogeihin.

DIY Koiranpeti

Meidän isot koiramme kaipailivat uusia petejä itselleen tai siis lähinnä minä kaipailin. Tein Pinja-rotikalle jo vuosia sitten oman makuupaikan, mutta se on jo molemmilta puolilta puhki ja muutenkin pinttynyt. Halla-labbiksella oli eilen 4-vuotis synttärit ja Pinja täyttää loppuviikosta 12, joten tein uudet pedit heille vähän niinkuin synttärilahjaksi. Hallalla ei ole virallista omaa paikkaa ollutkaan, vaan hän on nukkunut aina siellä missä hyvältä tuntuu. Viime aikoina Halla ja muutkin koirat ovat tykänneet pötkötellä vanhassa rumassa säkkituolissa. Siitä sainkin idean, että uudet pedit voisivat olla säkkituoli-täytteiset.

Sopivan kankaan löysin mummon säilyttämistä vanhoista kankaista, joista kerroinkin jo aiemmin, kun löysin niistä myös kivoja verhoja meille. Tämä ehkä vähän tunkkaisen värinen (kuvassa itseasiassa paremman värinen) kudottu kangas on alunperin ollut varmaan sängynpeite. Mittasin, että siitä saisi kaksi tarpeeksi isoa petiä, jos sen puolittaa keskeltä. 

Värjäsin kankaan pesukoneessa Dylon- kangasvärillä, sävyllä antique grey. Yksi pakkaus riitti hyvin ison ja painavan kankaan värjäykseen, vaikka ohjeessa suositeltiin useampaa pakkausta. Tietenkin, jos haluaa tummemman sävyn, niin siinä tapauksessa kannattaa laittaa kaksi pakkausta. Joten ei muuta kuin suolat ja väriaineet koneeseen kankaan kanssa. Sävystä tuli ihan kiva, ehkä vähän turhan vihertävä, mutta se oli odotettavissa huomioiden kankaan pohjasävyn.

Leikkasin kankaan puoliksi ja purkasin sitä vähän matkaa, jotta sain solmittua loimet solmuun, ettei kangas lähtisi purkautumaan. Ehkä pelkkä ompelukin siksakilla olisi varmaankin riittänyt, mutta halusin varman päälle, kun tiedän kuinka paljon koirat välillä petejä petaa. 

Ompelin molemmat kappaleet tyynyliina-tyylisesti hieman lomittain, jottei erillisiä kiinnityksiä tarvitse tehdä. 

Ompelin toisesta kankaasta mittojen mukaan sisätyynyt, joihin jätin pienet täyttöaukot täytteelle.

Täyttäminen olikin mielenkiintoisin osuus, kun piti miettiä, että miten saan vanhasta säkkituolista styroksipallotäytteen sisätyynyjen sisälle ilman, että täyte ei leviä pitkin verstasta. Tein pahvista teippaamalla pienen sylinterin, jonka yritin saada tiukasti kiinni säkkituolin vetoketjuaukkoon ja toisen pään sisätyynyn aukkoon. Ihme kyllä se toimi ihan hyvin. Kuitenkin lattialle päätyi palleroita jonkin verran, mutta ne päätyivät sitten nätisti imurin syövereihin. Jätin sisätyynyt hieman lötköiksi, jotta koirien olisi helpompi saada pöyhittyä niihin sopiva asento. Lopuksi ompelin täyttöaukon kiinni ompelukoneella. 

Sitten vain muhkea sisätyyny tyynyliina-kankaan sisälle ja koirien pedit ovat valmiita käyttöön. 

Pinja-vanhus oli hieman hämmentynyt uusista vuoteista. Hän on jo niin rutinoitunut, että tämä varmaan järkytti mummelin peruspäivärytmiä. Mutta Pinja hyväksyi pedin, mutta hämmentyi uudelleen illalla, kun Hilma-kissa ei päästänyt vanhusta omaan petiinsä. Pinjalla ja Hilmalla on ihan päivästä kiinni, kumpi määrää tahdin, tänään cats rule.

Halla, joka on huolissaan ihan kaikesta ja aina, huolestui myös uudesta pedistä. Hänellä kestää hetki, että pystyy sulattamaan uuden säkkituolipedin.

Hän joka ei ole ikinä mistään huolissaan, paitsi siitä, että jää ilman huomiota, on meidän bostoni, Valma. Koska isoja koiria ei poseeraminen kiinnosta, Valma taas suostuu siihen pyytämättäkin. Joten tässä teille Valman katalogimallikuvat uusien petien kanssa. 

Viimeisessä kuvassa hieman närkästynyt ilme, kun Hilma tuli pilaamaan kuvan änkemällä mukaan. 
Pedeistä tuli tosi kivat ja ne sopivat olohuoneeseen kivasti. Samanlaiset voisi tehdä vaikka ihan räsymatoista ja jos ei eläimille tarvitse petejä, niin tälläiset toimisivat hyvin myös lattiatyynyinä.